Henkilökuva

Mie ja miun perhe

Nimeni on Kaisa Leena Mäkäräinen, tutummin Kappa. Synnyin Ristijärvellä 11. tammikuuta 1983. Perheeseeni kuuluu äiti, iskä ja kaksi pikkuveljeä. Vanhempi heistä kalastaa ja metsästää, nuorempi lisäksi ampumahiihtää. Äitin ja isän rooli on vaihtumassa sponsorista taustatukijaksi. Heidän hoivista löytyy myös kolme koiraa. Oma kotini on Joensuun Noljakassa – 57,5 neliötä tehokkaassa käytössä, lähinnä tavaroiden säilytyspaikkana, sillä yli puolet vuodesta vietän reissun päällä. Avaimet samaan asuntoon omistaa myös eräs herrasmies, joka tuntee nimen Jarkko ja joka kihlasi minut helmikuussa 2009. Naimisiin mennään kuhan kiireiltämme ehitään!

Mie ja miun kroppa

Pituutta on kertynyt 171cm, enempiki olisi ollut tulossa, jos en olisi seiskaluokalla sairastanut aivokalvontulehdusta. Samalle sairaalareissulle tais jäädä järkikin. Painoa kertyy keväisin, kesä sitä sitten sulatellaan, eikä olla koskaan tyytyväisiä peilikuvaan. Muina ongelmina mainittakoon 15-vuotiaasta asti sairastettu astma, 2004 leikatut nielurisat, 2009 leikattu oikea polvi ja korjattu näkö sekä 2010 juuri ennen olympialaisia sairastettu paha mahatauti. Niin, sekä ikuinen ongelma; pikkuvarpaat. Sairaskertomus jatkuneen… Urheilija ei tervettä päivää nää. Silmät on säilyneet läpi elämän sinisinä ja hiukset vaaleina.

Mie ja miun koulut & työt

Pyhännän kylän ala-asteelta 9,9 keskiarvolla (!!!) Ristijärven keskuskoulun yläasteen kautta Sotkamon Urheilulukioon, josta valkolakki päähän 3,5 vuoden opiskelun jälkeen joulukuussa 2002. 2003 alkaen ikuisuusopiskelija Joensuun yliopistossa fysiikan laitoksella. Keväällä 2010 opintoja kertynyt noin 90 ov. Syksyllä 2010 tarkoitus aloittaa PKAMK:ssa medianomi-linjalla ja valmistua sieltä joskus toimimaan urheilijoita pelastavana urheilutoimittajana.

Työkokemusta mm. Sotkamon kunnan puutarhaosastolta, Sanomalehti Karjalaisen urheilutoimituksesta ja Kontiolahden Urheilijoiden jokapaikan höylänä olemisesta.

Mie ja miun vapaa-aika

Onko sitä? Jos on, niin syön mielelläni ulkona hyvässä seurassa, tilaan jotain vähemmän terveellistä esim. Amarillosta mozarellatikkuja ja fajitaksia tai mistä tahansa italialaisesta paikasta hyvää pastaa tai pizzaa. Juon mitä juon. Tykkään myös matkustaa, mieluummin yhdessä kuin yksin. Loman Roomassa otan uudestaan, heti kun tarjotaan! Haluan nähdä paikkoja myös ilman lunta ja hiihtolatuja. Viihdytän itseäni myös leffoilla ja turhilla tv-sarjoilla. Kaikki hömppä uppoaa täysillä. Jos saan itse valita, mitä sterkat soittaa, niin sieltä kuuluu Apulanta, Jippu, Chisu, SMG tai Nightwish tai jotain muuta mielen mukaan…

Mie ja miun urheilujutut

Hiihdän Fischerin suksilla, siteillä ja monoilla. Leki hoitaa sauvat ja hanskat käsiini ja Odlo vaatteet päälleni. Päässäni on Adidaksen hiihtolasit ja juomavyössä Maximia. Ase on Anschütz ja perän on tehnyt Antero Lauronen. Piipusta lähtee vuosittain pitkälti yli 10000 Lapuan patruunaa. Punkkisen Jarmo miettii treeniohjelmia ja seuran kohdalla tulosluettelossa lukee Kontiolahden Urheilijat. Lisäksi ajan Focus-merkkisellä maantiefillarilla.

Tykkään eniten kilpailla takaa-ajossa ja yhteislähdössä, nautin erityisesti myös kaikista kutsukisoista. Tammikuun pyhä kolminaisuus Oberhof, Ruhpolding ja Antholz ovat suosikkikisapaikkojani. Eksoottisimpia kisapaikkoja puolestaan ovat olleet Etelä-Korean PyongChang ja Venäjän Kamchatka.

Ensimmäisen kisani olen hiihtänyt 4-vuotiaana, eka ampumahiihtokisa tuli puolestaan koettua vasta 20-vuotiaana. Parhaimpana saavutuksena pidän podium-sijoituksiani maailman cupeissa, eniten kisan jälkeen on itkettänyt Vancouverissa.

Mieluisin harjoitukseni kesällä on erilaiset ampumakisat porukalla, joissa on painetta ja jännitystä. En ole niissä ehkä parhaimmillani, mutta tiedän, miten paljon niiden harjoitusten kautta pystyy kehittymään. Myös kovat rullahiihtotreenit esim. Kolin rinteessä ovat kivoja – mutta tuntuvat yleensä aina pahalta! Juoksu on myös kivaa, mutta vain silloin kun se kulkee. Talvella pitkät pertsan lenkit hienoissa maisemissa ovat rentouttavia kisarumban keskellä.

Ja joka ilta nukahdan mielessäni mottoni "Ole huomenna parempi kuin tänään!" ..jos en jo nukahda ennen kuin tuo ajatus on hiipinyt mieleeni..