ampumahiihtäjä Kaisa Mäkäräinen www.kaisaleena.com
Päiväkirja
Sitä sun tätä
Joensuu 28.1.2010 vähän ennen seittemää
Jipii! Mie sain juuri Vancouveriin kavereita mukaan. Kiitän ja kumarran Suomen Olympiakomitean suuntaan siitä hyvästä, että myös Mari, Timo ja Pave saatiin viimein mukaan kisakoneeseen. Paljon kivempaahan siellä varmasti on, kun miun ei tarvi olla lajimme ainut edustaja. Ja vie kyllä minulta myös osan paineista pois, vaikka eihän ne omat tavoitteet siitä mihinkään ole muuttuneet..
Maanantai-iltana kotiin tullessa minua odotti iso kasa laatikoita. Ensimmäinen "joulu" tälle vuodelle. Olympiakomitea oli muistanut minua kisavarusteilla. Aika kivoja vermeitä oli tullut, bongailkaa te niitä telkkarista. Erityiseen tarkkailuun ottakaa naisten matkustuskengät. Vau! Ehkä pientä kritiikkiä voi antaa väreistä. Suomalaiseen tyyliin, ei ollut käytetty mitään väri-iloittelua, mutta eikös musta t-paita ole aina tyylikäs? 
Veikkaan, että valkoiset puserot eivät minun käytössä ole kovinkaan kauaa valkoiset.. Ehkä joku opettaa minut reissussa syömään nätisti.
Mutta Kanadaa kohti siis mennään. Viime päivien parasta antia on ollut suomalainen, itsetehty ruoka. Nam. Niinkuin kaikki tietää Italian viikko ei mennyt multa ihan nappiin. En tiedä mistä sain vatsaani ihanan pöpön, joka aiheutti sen, että mikään ruoka ja juoma ei imeytynyt viikkoon. Arvatkaa oliko ihanaa?? 
Voisin kertoa monetkin hyvät vessajutut teille, millä sain aikaiseksi kauhunsekaisia naurunpuuskia monellekin joukkueemme jäsenelle viime viikolla. Lupasin kyllä olla säälimättä ketään heistä, jos sama tauti olisi niihinkin iskenyt, sen verran kovaa huumoria sain osakseni. Harmikseni 
kukaan muu ei tautiin sairastunut. Kauppinenkin selvisi ilmeiseti aika vähällä, vaikka mehut se vei pihalle siitäkin. Parina aamuna olo oli jo hetkittäin vähän parempi (kuten pikakisa-aamuna, jolloin starttasin) mutta se ilo oli lyhytkestoista.. Jo ennen päivällistä tilanne oli se, että ruokapöytään oli turha itseään tarjota istumaan.
Anyways, tilanne näyttää nyt siltä, että vanha hyvä ruokahalu on palannut viimeistään tänään ja etteenpäin taas mennään. Toivottavasti nyt ainakin reilu kuukausi menisi putkeen, eikä pönttöön. Se selviää vain elämällä.
Tällä hetkellä suurinta harmia aiheuttaa sää, niinkuin joululomallakin. Pakkanen paukkuu susirajalla niin lujaa, että kylmää tekee jo pelkkä ammunnan ajatteleminen. Suksillakaan en ole vielä käynyt. Tänään olin toki -22 asteen pakkasessa 2 tuntia lumihankikävelyllä toppavarusteissa. Samalla testailtiin uutta olympialaisiin mukaan lähtevää pokkarikameraa. Kätevästi näyttää kulkevan lenkilläkin mukana – silloin kun kuvaamiselle voi pienen hetken omistaa. Noljakan/Marjalan rantamaastoissahan oli ihan kaunista, vai mitä? Toivotaan, että pikkuisen pakkasherra heltyisi ja pääsisin tekemään huomenna ja lauantaina hiihtotreenitkin ennen kuin sunnuntaina lähdetään jo Helsinkiin ja siitä aikaisin maanantaiaamuna Kanadaan.
Ensimmäinen viikko ollaan Canmoressa, jossa minulla on ilmeisesti mahdollisuus hiihtää maastonhiihdon maailman cupissa 5.2. 10 kilsaa vaparia. Katsellaan sitten miten on treenit menny, että onko hyötyä olla viivalla edes treenimielessä. 8.2. siirrymme sitten Whistleriin kisakylään..
Siitä sitten myöhemmin lisää, mikäli aikaa&jaksamista on kirjoittaa..
Urheilijankin elämä on inhimillistä.
/Kappa